Oikeussosiologian lueskelua

"Silti haastatteluissa hahmottuva väkivallan yksiselitteinen mieltäminen haavoittavaksi kokemukseksi on jossain määrin jännitteisessä suhteessa siihen tapaan, miten Suomessa yleisesti suhtaudutaan väkivaltaan. Meillä on kansainvälisesti vertaillen suhteellisen paljon varsinkin vakavaa väkivaltaa (Salmi ym. 2009, s. 4), mutta tämä on tunnistettu toimenpiteitä vaativaksi sosiaaliseksi ongelmaksi myöhemmin kuin muualla, vasta 1990-luvulla. Tällä hetkellä väkivaltatyöstä vastaavat pitkälti epävarman projektirahoituksen turvin toimivat kansalaisjärjestöt. Samoin meiltä puuttuvat valtakunnalliset väkivallan uhrien ja tekijöiden hoidon toimintamallit eikä koulutustakaan ole riittävästi. Myös lainsäädännössä on vielä korjattavaa. Meillä on esimerkiksi kansainvälisesti vertaillen paljon asianomistajarikoksia. (Ronkainen 2008, s. 390–391; Niemi-Kiesiläinen 2005, s. 238–239; Niemi 2010, s. 1261– 1262.)"

Tuleeko talousjärjestelmän umpikuja siitä, kun käyttöarvo on alistettu vaihtoarvolle?

Oletteko samaa mieltä Adornon ja Horkheimerin kanssa siitä, että kapitalistinen yhteiskunta päätyy umpikujaan kun käyttöarvot alistetaan vaihtoarvoille? Käyttöarvo ja vaihtoarvohan ovat alunperin Marxin termejä. Mikäli nyt oikein muistan, niin tuotteen käyttöarvo on ihmiselle käytössä hyödyllisten ominaisuuksien arvo, kun taas vaihtoarvo tulee siitä, kun tuotteita vaihdetaan johonkin toiseen vaihdossa.

Todella huvittavaa on myös se, kuinka Suomessa aika suuri osa porukasta yrittää vieläkin tarratua siihen, mitä esimerkiksi Britanniassa tapahtui 1980-luvulla eli Yrittäjyyden taikasanaan, jolla uusliebralistisessa utopiassa yritettiin uskoa markkinoiden kaikkivoipaisuuteen. 

Silloin Yrittäjyys-taikasanalla pyrittiin esimerkiksi rajoittamaan:

- Ay-liikkeen toimintaa

- Purettiin hyvinvointivaltiota

- Sysättiin vastuuta yksityisille kansalaisille tilanteissa, joissa suhdannetyöttömyys ensin ja sitten rakenteellinen työttömyys uhkasi syrjäyttää ison osan palkallaan elävää väestöä. 

Onneksi tuntuu, että jonkinlainen käännekohta olisi jo täällä tapahtunut, ja esimerkiksi näitä asioita ajavan Kokoomuksen suosio on kääntynyt aika suureenkin laskuun. 

Seuraavaksi pitäisi kuitenkin käydä sekin iso työ, että minkälaiseen talousjärjestelmään länsimaat seuraavaksi myöhäiskapitalismin jälkeen siirtyvät?

There is no such thing as passive citizen

"In the process-oriented understanding of democracy, citizenship is an active, public status, marked by an ethic of participation. In this sense, there is no such thing as a passive citizen, as 'citizen' is an active position as such.

Rosanvallon (2006, 24-26) has as far as claimed that the idea of a passive citizen is but a myth created by political agents who either innocently or willingly fail to understand the modes of being active and doing citizen, other than voting for representative governments and organs.

This does not not indicate that politically passive people are not citizens. Instead, by treating citizenship not as a status but as something that actualizes in the situations and moments of activity, it is possible to avoid labeling people as passive or active, and to recognize that nobody is either completely passive or entirely active, nor are these qualifications lasting and invariable."

Eeva Luhtakallion kirjasta Practicing democracy

Naisten oikeus aborttiin päättyy Espanjassa

http://yle.fi/uutiset/naisten_oikeus_aborttiin_paattyy_espanjassa/6997030

Väestötieteen kurssillakin opettaja se sanoi, ihan väestötieteellisesti voi tutkia sitä, kuinka oikeisto- ja konservatiivipolitiikan läpimeno tuppaa maailmanlaajuisesti missä tahansa huonontamaan väestön elinoloja. Kauhean surullinen uutinen.

Naiset kotitöissä ja huonosti palkatuissa tehtävissä

"Suomalainen hyvinvointivaltio on rakentunut vahvasti näkymättömän sukupuolisopimuksen varaan. Täällä ei kenenkään allekirjoittamalla tai välttämättä edes ääneen lausumalla sopimuksella viitataan kahteen asiaan. Siihen, että yhtäältä naiset ovat hoitaneet pääosan kotitöistä ja tällä tavoin vapauttaneet miehet tekemään työuraa, ja toisaalta siihen, että naiset ovat suostuneet huonosti palkattuihin sosiaalialan töihin ja hoivatehtäviin." 

- Jokinen & Saaristo (2006)

Hukassa ei ole vanhemmuus vaan sosiaalipolitiikka

"Lapsia uhkaavat pahoinvointidiskursseissa monet asiat. Vanhempien aikapulan lisäksi lapsille ovat siinä vaaraksi lapsuuden ja kodin medioituminen, kaupallistuminen, kuluttajistuminen ja seksualisoituminen. Työelämän vaativuus, paineet ja kiire saavat kyllä jatkuvasti julkista huomiota. Olisiko silti niin, että vanhemmuuden epäonnistumisia ei enää samalla tavalla laiteta työelämän piikkiin vaan vanhempien omalle vastuulle.

Olen näkevinäni moraalisen ilmapiirin kiristymistä. Vaikka julkiset diskurssit ovat sukupuolipoliittisesti korrekteja, vanhempiin kohdistuvat puhuttelut ovat piilevästi sukupuolittuneita. Vai ovatko pientä lasta laiminlyövät (iltapäivälehtien lempiesimerkki on kapakkaan lähteneet) äiti ja isä jo tulleet moraalisesti yhtä tuomittaviksi?

Ainakin äidit kokevat isiä useammin huolta jaksamisestaan vanhempana (Lammi-Taskula ja Salmi 2008). Tuo huoli ei ole niinkään menestyjän huolta, vaan se liittyy toimeentulovaikeuksiin, yksinhuoltajuuteen, omaan uupumiseen sekä lapsuusperheessä koettuihin ongelmiin. Tämän valossa hukassa ei ole vanhemmuus vaan sosiaalinen ja sosiaalipoliittinen tuki."

- Julkunen

Mahdollisuuksien tasa-arvosta

"Uusliberaali mieliala liittää sosiaaliseen tasa-arvoon tasapäisyyden, joka sopii huonosti menestystä, erottautumista ja "kannustavuutta" suosivaan eetokseen. Lopputuloksen tasa-arvoa tärkeämmäksi on tullut mahdollisuuksien tasa-arvo (equal opportunities), kaikkien yhtäläinen mahdollisuus tavoitella arvostettuja asioita. Se on laajasti hyväksytty periaate, mutta samalla illuusio; ihmiset syntyvät erilaisiin olosuhteisiin ja erilaisin kyvyin. Samalla tuo illuusio oikeuttaa epätasan jakoa ja eriarvoisuutta. Luokka-asemiin liittyvät taloudelliset ja sosiaaliset erot hyväksytään oikeudenmukaisina; ne käsitetään ansaittuina eroina.

Joan Acker (2006) huomauttaa, että luokkien tasa-arvo on jo käsitteellisesti mahdoton asia: luokat rakentuvat eriarvoisuudelle. Vasemmistolainen politiikka ja pohjoismainen eetos ovat kuitenkin pyrkineet pitämään tulo- ja elintasoeroja kohtuullisina, se on jo itsessään toiminut naisten hyväksi. (Uus)liberaali aika hyväksyy taloudellisten ja sosiaalisten erojen kasvun, ja näin myös naisten keskinäisten erojen ja todennäköisesti myös naisten ja miesten välisten erojen kasvun. Tuloerojen kasvu (myös) Suomessa ja Ruotsissa kertoo kohtuudesta tingityn (Espen-Andersen 2005). Suomalaisessa kielenkäytössä eriarvoisuuden rinnalle on tullut eriarvoisuutta viattomammalta kuulosta epätasa-arvo."

Kirjasta Sukupuolen järjestykset ja tasa-arvon paradoksit (Raija Julkunen)

Itä-Euroopan sukupuolten tasa-arvon romahdus

"Sosialistinen ajattelu on tarjonnut sellaisen käytännöllisen näkemyksen sukupuolten tasa-arvosta, jota on voitu soveltaa myös Pohjoismaissa: naiset koulutukseen ja palkkatyöhön, valtion tarjoama päivähoito lapsille, valtion takaama syntyvyyden säännöstely ja abortti. Länsi-Saksan ja DDR:n sukupuoli-ideologian eroa korostanut Ilona Ostner (1993) katsookin, että pohjoismainen ja DDR-läinen sukupuolipolitiikka ja valtion rooli ovlivat samasta puusta.

Itä-Euroopan maissa sukupuolten tasa-arvoa ajanut sosialistinen ideologia oli enemmän tai vähemmän ylhäältä annettua. Se ei ollut juurtunut kansalaisyhteiskuntaan. Sosialismin romahduksen myötä myös tasa-arvo, ideologia ja sen käytännöt (naisten ansiotyö, vapaa abortti, päivähoito ja julkiset palvelut) kokivat vaihtelevasti takaiskuja, paluuta jyrkkiin sukupuolirooleihin ja korostettuun naisellisuuteen."

- Julkunen

Viettien voimakenttä ja välinpitämätön ihmisessä

"Ihminen, vaikka kuinka tietoisesti minuuttaan rakentaisikin, ei koskaan saavuta yhtenäisyyttä, rationaalista elämänhallintaa ja täydellistä oman minänsä isännyyttä. Se monimuotoinen ja rajoiltaan epäselvä viettien voimakenttä, jollainen ihminen ensimmäisinä elinvuosinaan on, ei lakkaa oikeastaan missän vaiheessa kokonaan olemasta. Sosialisaation kuluessa siitä yritetään tuottaa kokonaisvaltainen ja ehyt identiteetti, mutta itsestään tietoisellakin ihmisellä on myös loogisuuteen, kausaalisuuteen ja muihin vastaaviin eheyttäviin käytäntöihin nähden välinpitämätön puolensa. Siksi identiteettiä ei pidä liikaa samastaa järkeen, tietoisuuteen ja minäkertomuksiin." - Flax 1991

Oliko Marx väärässä?

Mikä Marxin ennustuksista tai ajatuksista ei näyttäisi toteutuvan?

Karl Marx teki ensimmäisen kokonaisvaltaisen teorian teollisesta yhteiskunnasta ja kapitalismista.

Hän liitti seuraavia asioita kapitalismiin tai ennusti niiden tapahtuvan:

- pääomien kasautuminen
- maailmanmarkkinat
- tuotannon keskitys, rationalisointi
- kommunikaatio irtaantuu kasvokkaisesta (Internet, Facebook!)
- massamedia valtaa uusia markkinoita
- kansallisvaltio vahvistuu, mutta ei voi haastaa kansainvälisen kapitalismin mahtia
- porvaristo vastaa kapitalismissa dynaamisesta kehityksestä, kapitalismin maailman on porvariston luoma
- tarvemaailma monipuolistuu
- inhimilliset kyvyt kehittyvät
- suhde luontoon on hyötynäkökulma
- kapitalismilla on taipumus tuhota luomansa mahdollisuudet
- järjestelmään on sisäänrakennettu voittojen pienenemisen tendenssi
- keskiössä luokat ja talous
- kapitalismissa luokkaristiriidat ovat ratkaisemattomia
- kapitalismi vaikuttaa myös mentaalisissa rakenteissa, ideoissa ja mielikuvissa
- työväenluokka ei juuri menetä jos kapitalismi romahtaa, siksi se on muutoksen agentti

Tunteiden kulttuuriteollistaminen

"Tunteiden kulttuuriteollistaminen irtaannuttaa ne vähitellen yksilöllisestä kokemusmaailmasta ja tekee niistä minkä tahansa tavaran kaltaisia abstrakteja ja steriilejä tuotteita. Tällaisessa tunteiden stimuloinnin "postemotionaalisessa" kulttuurissa tunteet sisältävät entistä vähemmän yksityisyyttä, salattavaa tai hämmennystä aiheuttavia asioita. Niistä on tullut julkisia ja institutionalisoituja. Jatkuva emotionaalista sanastoa käyttävä puhetulva mediassa uhkaa maallistaa tunteet ja tyhjentää ne sisällöistään." - Mestrovic 1997