Sivistynyt valtio tukee taiteilijoitaan

http://areena.yle.fi/tv/2172511

Stradan lopussa oli hyvä juttu taiteilijoiden tukien paikallaanjunnaamisesta. Tuet ovat junnanneet paikallaan kymmenen vuotta, vaikka opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiesten palkat ovat samaan aikaan koko ajan nousseet. Ja siis huomio, kuten ohjelmassakin sanotaan, OKM:n yksi tehtävä on huolehtia taiteen kentän edellytyksistä. Kuten toimittaja pätevästi huomauttaa, nythän OKM on epäonnistunut tehtävässään. Taiteilijoilla ei ole täyttä mahdollisuutta tulla toimeen ilman apurahoja, joten tietenkin niidenkin on kehityttävä mun kehityksen mukana, apurahat ovat taiteilijoiden palkkoja.

Uskon, että loppujen lopuksi taustalla on vanhan köyhän maan ajatus ja sivistymättömyys siitä, että taiteesta ei kuuluisikaan maksaa, jolloin se olisi turhaa. Täällä ei loppujen lopuksi taidetta arvosteta, mutta kyllä se tulee muuttumaan, ainakin toivon niin, kunhan tämä pahin oikeistohapatus ja kaiken altistaminen kapealle markkinalogiikalle on ohi. Kaiken huipuksihan taiteilijoiden asioita saisi parempaan suuntaan todella pienellä panostuksella, koska asia on suurten budjettien maailmassa erittäin marginaalinen, mutta tukien parantamisen henkiset vaikutukset koko kansakunnalle voisivat ollakin huiman positiiviset. Reippaasti vain ääntä kuuluviin.

Geenimuunnellun soijan käyttö aloitettu rehunvalmistuksessa Turussa - kommentteja

Aika hämmentävä ja ristiriitainen juttu. Suomen Rehun Jarno Erkamaa sanoo: "kuluttajien ehdoilla mennään". Kuitenkin samassa jutussa selviää, että kuluttaja ei voi pakkauksesta tietää onko tuote geenimuunneltu vai ei.

Sitten Erkamaa sanoo: "mitään turvallisuusriskiä ei ole". Sitten seuraavaksi hän sanoo itse: "Suomi on halunnut pysyä kuitenkin muuntelemattoman soijan käytössä ehkä eettisten arvojen takia".

Eikö jutussa voisi lisäksi pureutua juuri näihin eettisiin asioihin, koska sehän geenimuuntelussa on iso asia, niin kuin monet varmaan biologian tunnilta muistavat.

Juttuun kaipaisi lisää tietoa geenimuuntelun eduista ja haitoista, jotta jokainen voi arvioida suhdettaan geenimuunteluun. Muutamana puolesta ja vastaan argumenttina esimerkiksi:

- ruoantuotanto tehostuisi
- mutta geenimuunnellut kasvit leviävät helposti viljelypelloilta joko luontoon tai gmo-vapaille pelloille, tätä voi olla mahdoton kontrolloida ja seuraukset voivat olla odottomattomia. Suurtilallisille taloudellisesti kannattava, hyvin laajamittainen soijanviljely on vähentänyt maatalousalueiden biodiversiteettiä merkittävästi esimerkiksi Etelä-Amerikassa.

http://yle.fi/uutiset/geenimuunnellun_soijan_kaytto_aloitettu_rehunvalmistuksessa_turun_tehtailla/6730745

Facebook hattuhyllylle

Lueskelin eilen tutkimuksista liittyen sosiaaliseen mediaan ja Facebookin käyttöön. Ehkä hieman yllättäenkin tulokset olivat Facebookille kielteisiä. Tutkimusten mukaan sosiaalinen media ei esimerkiksi juurikaan lisää ihmisen onnellisuutta, vaan ruokkii enemmän esimerkiksi kateutta ja vertailua. Myös kaksi kolmasosa sen käytön lopettaneista oli tyytyväisiä päätökseensä. 

Jännä, kun joskus muutama vuosi sitten luin jutun siitä, että seuraavaksi ihmiset lähtevät Facebookista, suhtauduin siihen skeptisesti. Eilen sitten sain yhtäkkiä idean sieltä lähtemisestä, nappulan painaminen tuntui yllättävän vaikealta ja radikaalilta. Takaportiksi jäi se, että en kokonaan poistanut tiliäni, vaan pääsen takaisin halutessani. 

Kun keskustelin aiheesta jonkun kanssa, hän sanoi, että etkö voisi vain käyttää sitä eri tavoin. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en oikein, koska jos se on olemassa, menen sinne. Mietin myös sitä, mitä tällä hetkellä koen saavani sieltä, se yllätti. En oikein mitään. Yhden henkilön kanssa tulee juteltua päivittäin siellä (terveiset jos luet tämän), mutta hänen kanssaan voin jutella esimerkiksi sähköpostin chatin kautta. Hyvinhän voi olla, että vielä palaan sinne, pidänkin sitä vaihtoehtona. Nyt päätin kuitenkin kokeilla tällaista. 

Kun mietintöni etenivät pidemmälle, mietin monenlaista. Esimerkiksi sitä, kuinka Facebookin käyttäminen vaikuttaa ajatteluumme ja sen muuttumiseen, minkälaisia päätelmiä teemme sen perusteella, kuinka paljon vietämme siellä aikaa. Koskaan se ei korvaa kasvokkaista tapaamista. Tuntuu, että se on aivan oma maailmansa. 

Eilen mietin, että pahimmillaan palaan vieroitusoireissani jo tänään. Minut kuitenkin yllätti se, kuinka ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, etten kaipaa takaisin. Aivan kuin se olisi joku oma suuri maailmansa, jonka sain nyt jätettyä sivuun, olen siitä huojentunut. Olo on rauhallisempi, eikä älypuhelimella tarvitse joka 6,5. minuutti mennä Facebookiin, niin kuin jonkun tutkimuksen mukaan ihmiset keskimäärin tekevät. 

Yhtäkkiä tuntui siltä, että en halua nähdä mistä ihmiset siellä tykkäävät, en halua sitä kaikkea tietoa. Ajatus siitä, että ehkäpä joku saattaa nyt joskus kirjoittaa minulle sähköpostin, lähettää tekstiviestin tai soittaa, Facebook-viestin sijasta, tuntui sekin mukavalta. Ne ovat jotenkin paljon hallittavampia keinoja yhteydenpitoon. 

Oikeita ystäviähän Facebook-ystävät eivät ole, se on vain jonkunlainen nettiverkosto, johon ihmiset laittavat kuviaan ja juttujaan. Mutta kun ihminen viettää siellä aikaansa, alkaa se vaikuttaa koko elämään. Ihmisethän puhuvat hyvin paljon nykyään Facebookista, siitä mitä siellä tapahtui. Mieleen tulee teknologinen deternimismi, jossa teknologia ohjaa yhteiskunnan kehitystä, kun taas itse uskon siihen mieluiten vain välineenä. 

Jännittää hieman miten projektilleni käy, ainakin ensimmäisen päivän reaktiot yllättivät. Ja muuttaako tämä nyt sitten sitä, miten ihmiset ottavat yhteyttä? Vai ottavatko he? Ajattelen joten kuten niin, että kyllä minut löydetään, mikäli oikeasti halutaan. Ei minun tarvitse olla Facebookissa mahdollisimman hyvin saatavilla. 

Minkälaisia ajatuksia teillä on suhteestanne sosiaaliseen mediaan ja Facebookiin? 

CIA:n tanskalaisystävät

http://yle.fi/ohjelmat/2093678

Ohjelma ei ole tekijänoikeussyistä areenassa katsottavana, mutta huh huh. Aika karmeaa katsottavaa. USA ylläpitää hämäräperäisiä vankiloitaan sellaisisissa piilopaikoissa, joihin voi viedä ohi oikeusjärjestelmän vankeja salaisin vankikuljetuksin. Useita viattomia vankeja kidutetaan kohtuuttomasti, joskus viattomat vangit ovat olleet vankilassa jopa 10 vuotta.

Ei ole sattumaa, että vankilat sijaitsevat sellaisissa maissa kuin Kuuba ja Liettua. Itse olen asunut Liettuassa, teki pahaa katsoa, että he ovat mukana tällaisessa rikollisuudessa. USA on melkoinen roistovaltio ja kehitysmaa monella mittarilla katsottuna.

http://www.unric.org/fi/ajankohtaista/26282-ykn-ihmisoikeusvaltuutettu-puhuu-suoraan-yhdysvaltain-epaeonnistumisesta-sulkea-guantanamon-vankileiri

Ekonomistin käyttöohje -jutusta

Olen kaksi kertaa lukenut paperiversiota uudesta Hels. Sanomista. Tämän päivän lehti ja Kuukausiliite eivät muuten olleet kovin erityisiä, mutta kerrankin täytyy antaa myös kehuja. Seuraava pätkä on Ekonomistin käyttöohje -jutusta:

"Elvytystä ja tuloerojen kaventamista kannattavat (ekonomistit) saavat herkästi vasemmistolaisen leiman. Jostain syystä tämä logiikka ei päde toiseen suuntaan. Eli enemmistöä Suomen ekonomisteista ei sanota oikeistolaisiksi, vaikka ehkä pitäisi."

Eipä mulla muuta. Paitsi sitä, että missä kahviloissa esimerkiksi Krunikan, Kaisaniemen, keskustan alueella voi kivasti lukea päivän lehdet? Nyt luin Tiedekulmassa, mutta sielläkin oli vain se Hesarin ostama nurkkaus. Kuppiloita lähellä on, mutta tuntuu, että niissä on vain Trendi-lehteä vuodelta 2009.

Älä pidä muita jumalia kuin EK

Kummastuttaa. Tuntuu, että samaan aikaan kun Helsingin Sanomien nettiuudistus tapahtui, alkoi HS yhtäkkiä ottaa pääkirjoitusten kantansa jopa suoraan sanasta sanaan Elinkeinoelämän keskusliitolta. Minua ei ainakaan haittaa, että entistä enemmän oikeistolainen lehti siirtyi harvempien luettavaksi. 

Sitä paitsi luulen, että hämmästyttävän moni lukee uutisensa, tai on lukenut, enimmäkseen HS:n nettisivuilta. Minä olen lukenut uutiseni jo aika kauan kootusti http://www.ampparit.com/ :sta. En halua lukea vain yhtä kaupallisen oikeistomedian totuutta, vaan useita erilaisia lehtiä. Amppareissa uutiset on myös lajiteltu eri teemoittain. 

Olen myös miettinyt, mikseivät kaltoin kohdellut toimittajat tee lähtöä moisista paskapuljuista ja perusta omia lehtiä. Todellisuudessahan lehtitalot ovat riippuvaisia sisällöntekijöistään, ilman heitä he eivät ole mitään. Silti he kohtelevat freelance-kirjoittajia kuin moskaa, en ole kuullut kovin hyvää talon sisältäkään. 

Ei lehtien ole pakko tuottaa voittoa osakkeenomistajille, ne voivat tuottaa voittoa työntekijöille, tai ei niiden tarvitse tuottaa voittoa kenelläkään, vain kohtuullisen elannon työntekijöilleen. 

Ja miksi, oi miksi koko ajan halutaan leikata jo heikommassa asemissa olevilta? Miksei leikata yritysten tukia? Miksi valtion parjaus on niin muotia, vaikka valtio tukee yrityksiä mennen tullen? Vääräntyylinen yritysten tukeminen varmaan vääristää kilpailuakin, jos todellisia edellytyksiä toiminnalle tai sen laajuudelle ei ole. 

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Opintotuen+uudistaminen+olisi+kaikkien+etu/a1355891979176