torstai 21. helmikuuta 2013

Paavi ja kondomit

Ei mulla kyllä ole kauheasti sympatiaa tälle pois jättäytyneelle paaville, hän on esimerkiksi ihan muutama vuosi sitten sanonut, että kondomit itseasiassa lisäävät mahdollisuutta saada HIV:
"Also in March the Pope warned against condom use, stating that condoms actually ‘increase’ the problem of AIDS. He called the HIV/AIDS epidemic...   
"A tragedy that cannot be overcome by money alone, that cannot be overcome through the distribution of condoms, which even aggravates the problems".58
Aika turha ukko mielestäni.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Ekonomistin käyttöohje -jutusta

Olen kaksi kertaa lukenut paperiversiota uudesta Hels. Sanomista. Tämän päivän lehti ja Kuukausiliite eivät muuten olleet kovin erityisiä, mutta kerrankin täytyy antaa myös kehuja. Seuraava pätkä on Ekonomistin käyttöohje -jutusta:

"Elvytystä ja tuloerojen kaventamista kannattavat (ekonomistit) saavat herkästi vasemmistolaisen leiman. Jostain syystä tämä logiikka ei päde toiseen suuntaan. Eli enemmistöä Suomen ekonomisteista ei sanota oikeistolaisiksi, vaikka ehkä pitäisi."

Eipä mulla muuta. Paitsi sitä, että missä kahviloissa esimerkiksi Krunikan, Kaisaniemen, keskustan alueella voi kivasti lukea päivän lehdet? Nyt luin Tiedekulmassa, mutta sielläkin oli vain se Hesarin ostama nurkkaus. Kuppiloita lähellä on, mutta tuntuu, että niissä on vain Trendi-lehteä vuodelta 2009.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Masentava ennuste

Tiesitkö, että vuonna 2050 karja kuluttaa ruokaa enemmän kuin ihmiset vuonna 1970?

maanantai 21. tammikuuta 2013

Rouvat ja herrat Otsarypyt


"Näitä herra ja rouva Otsaryppyjä näkee paljon, etenkin Helsingin katukuvassa. Saippuaoopperaelämä, työpaineet, tehokkuus- ja menestysvaatimukset synnyttänevät sivutuotteena näitä ihmisiä.

He ovat samanlaisia levottomia ahdistuneita sieluja kuin rouva Otsaryppy: unihäiriöisiä, uupuneita, omaan menestymättömyytensä pettyneitä ihmisiä, joita sitten lääkitään mielialalääkkeillä jaksamaan yhteiskunnan heille asettamat paineet.

Edelleen korostetaan työn tärkeyttä olemisen tärkeyden kustannuksella. Eikö ihminen ole arvokas pelkästään sen vuoksi, että on olemassa? En ole koskaan oikein päässyt jyvälle yhtälöstä, jossa materialistinen hyvinvointi synnyttäisi henkistä hyvinvointia.

Minä en edes nykyisessä taloudellisessa kriisissä kehottaisi ihmisiä enää "työtalkoisiin", jotta saamme varmasti taloudellisen kasvun jatkumaan. Sen sijaan kehoittaisin kaikkia uupuneita ihmisiä etsimään niin monella hukassa olevaa työniloa.

En ole oikein ymmärtänyt tätä "entistä tehokkaampaan työhön kannustamista" tilanteessa, jossa kohta kymmenesosa kansasta syö mielialalääkkeitä jaksaakseen pysyä järjestelmän tehokkuusvaatimusten mukana."

Kati Sarvela - Mielentilojen treenikirja

p.s. Otsikko on ihan vasiten nuin kuin se on.

torstai 20. joulukuuta 2012

Älä pidä muita jumalia kuin EK

Kummastuttaa. Tuntuu, että samaan aikaan kun Helsingin Sanomien nettiuudistus tapahtui, alkoi HS yhtäkkiä ottaa pääkirjoitusten kantansa jopa suoraan sanasta sanaan Elinkeinoelämän keskusliitolta. Minua ei ainakaan haittaa, että entistä enemmän oikeistolainen lehti siirtyi harvempien luettavaksi. 

Sitä paitsi luulen, että hämmästyttävän moni lukee uutisensa, tai on lukenut, enimmäkseen HS:n nettisivuilta. Minä olen lukenut uutiseni jo aika kauan kootusti http://www.ampparit.com/ :sta. En halua lukea vain yhtä kaupallisen oikeistomedian totuutta, vaan useita erilaisia lehtiä. Amppareissa uutiset on myös lajiteltu eri teemoittain. 

Olen myös miettinyt, mikseivät kaltoin kohdellut toimittajat tee lähtöä moisista paskapuljuista ja perusta omia lehtiä. Todellisuudessahan lehtitalot ovat riippuvaisia sisällöntekijöistään, ilman heitä he eivät ole mitään. Silti he kohtelevat freelance-kirjoittajia kuin moskaa, en ole kuullut kovin hyvää talon sisältäkään. 

Ei lehtien ole pakko tuottaa voittoa osakkeenomistajille, ne voivat tuottaa voittoa työntekijöille, tai ei niiden tarvitse tuottaa voittoa kenelläkään, vain kohtuullisen elannon työntekijöilleen. 

Ja miksi, oi miksi koko ajan halutaan leikata jo heikommassa asemissa olevilta? Miksei leikata yritysten tukia? Miksi valtion parjaus on niin muotia, vaikka valtio tukee yrityksiä mennen tullen? Vääräntyylinen yritysten tukeminen varmaan vääristää kilpailuakin, jos todellisia edellytyksiä toiminnalle tai sen laajuudelle ei ole. 

torstai 13. joulukuuta 2012

Puolikkaat helsinkiläiset


Keskustelimme eilen erään kanssa siitä, miten koemme Helsingin kaupunkina vaikuttavan itseemme ja muihin ihmisiin, niin täällä asuviin kuin tänne vaikkapa vierailulle tuleviin. Meidän näkemyksemme olivat aika samanlaisia, tosin meillä on muutenkin paljon yhteistä. Kerroin oman näkemykseni seuralaiseni nyökytellessä. Koen, että Helsinki latistaa ja lannistaa ihmisen persoonan pienemmäksi, pelokkaammaksi ja stressaantuneemmaksi kuin muissa Suomen kaupungeissa. Nauru harvenee ja siitä tulee pientä ja narahtelevaa. 

Ero on huomattavissa hyvin, kun joku ulkopaikkakuntalainen tulee "kokonaisena persoonana" pääkaupunkiseudulle ja Helsinkiin. Hän on enemmän oma itsensä, vaikuttaa henkisesti ja fyysisesti terveemmältä ja elämäniloisemmalta, eikä käyttäydy peläten ja alistuen. Seuralaiseni sanoi, että oli ollut kävelyllä Helsingin keskustassa ja yrittänyt viettää rentoa päivää, mutta piti sitä mahdottomana kun ympäröivä tunnelma on mitä on. Vertasimmekin kiireessä joka suuntaan kulkevia helsinkiläisiä tuotantoeläimiin, joita heidän työskentelyolosuhteensa usein muistuttavatkin. 

Helsingissä monet myös asuvat hieman häkkimäisesti, kuten tuotantoeläimet, ja tylsistyvät laatikkomaisissa kerrostaloasunnoissaan. Itse ainakin kaipaan valtavasti monenlaista vapaata kulkemista. Täällä tuntee olonsa niin rajoitetuksi, asuntoon, josta pitää mennä useat portaat alas ennen kuin pääsee ulos luontoon. Mutta minne luontoon? Luontoa ei täällä ole mailla halmeilla. Kun asunnosta on päässyt ulos, pitää matkustaa yleensä useillakin eri liikennevälineillä paikasta toiseen. Siinä ihminen on vain passiivisena, muiden vietävänä.

Ulos meneminen tarkoittaa monelle helsinkiläisille elementtitalojen lähiötä ja Alepaa tai lähiöostaria. Kun ihminen haluaa täällä toteuttaa itseään, se tarkoittaa usein pitkähköä rationaalista selvittely- ja pohtimisprosessia. Suurin osa ihmisistä kulkee liikennevälineillä paikasta toiseen. Tämänkin koen rajoittavana. Haluaisin kävellä, juosta, polkea pyörällä, ratsastaa hevosella. 

Olen ymmärtänyt kuinka hieno lapsuudenmaisema minulla on. Liikkumapiirini oli niin laaja. Jo pelkästään talo sisältä oli kuin suuri seikkailukenttä, se oli vanha, sillä oli historiaa ja oma luonteensa. Jossain huoneessa oli aina remontti, mutta se vain paransi seikkailun mahdollisuutta. Pihapiirissä kasvoi monenlaista, antimia saattoi heittää suoraan suuhun. Oli monenlaisia eläimiä niin lemmikkeinä kuin luonnoneläiminä. Kun aamulla katsoi ikkunasta, saattoi pihapiirissä olla vaikka poro. 

Pihapiirin lähellä oli suuri niitty, joka kasvit kasvoivat kesällä niin korkeiksi, että siellä pystyi tekemään erilaisia käytäviä ja piilottelemaan. Naapurissa oli palanut talo, sitä kutsuttiin tietenkin kummitustaloksi ja siellä käytiin leikkimässä. Heti niityn vieressä virtasi villinä joki, jossa uitiin, hiihdettiin, veneiltiin ja seurailtiin sen muutoksia vuodenaikojen mukaan. Vastakkaisessa suunnassa joesta katsottuna taas oli vaara, jolla oli jännä, varmaankin saamen kielestä tuleva nimi. 

Leikit ja oleminen liikkuivat usein kilometrejä eri suuntiin. Kaupungissa käytiin asioimassa ja viihtymässä silloin kuin siltä tuntui tai sinne oli jotakin asiaa. Sekin oli mukavaa ja toi tuulahduksia muualta maailmasta, mutta ei se ollut Elämä itsessään. 


sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Runoelma


- Voit tulla yöksi jos haet pizzaa.
  Tiesin, mitä ajattelit, kun seisoit klubikeikalla takanani.

- Kännykkä soitti itsekseen, en minä soittanut.
  Juhliessasi sinulla oli tapana lyödä käsiäsi yhteen musiikin tahtiin.

- Voitko tuoda sukulakuja Suomesta?
   Sormenpääsi sivelemässä vatsani nukkaa.
 
- Haluaisitko ottaa tuon Murakamin lainaan?
  Makasin kaakelilattialla kun suunnittelit Minskin matkaa.

- Lähden tapaamaan tyttöystävääni Prahaan.
  En hakenut pizzaa.

- Milloin se sählyvuoro olikaan? Voisin ehkä tulla.
  Annoin numeroni.

- Ei ole mitään syötävää, vichyä on.
  Korjaat kännykkääni, miksi minun puhelimeni ovat aina rikki.

- Eihän tuo puhu edes englantia, sanot mustasukkaisena.
  Shotteja juoneena huojut pientä kujaa pitkin kotiin. Venäläiset nauroivat meille.

- No mitä, sanoit ja läimäytit pepulle. Virnistit.
  Olin itkenyt.