Maailmantalouden myytit arjessa, osa 3/11
http://vimeo.com/78846033
tiistai 26. marraskuuta 2013
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Anna tietokoneen akun tyhjentyä
Kirjoittelin joskus läppäristäni, MacBook Airista, jonka hankin kaveriltani, joka puolestaan oli tuonut sen Jenkeistä. Hankin sen muistaakseni ehkä vuoden 2010 paikkeilla, se oli kuitenkin ostettu varmaankin paria vuotta aikaisemmin, eli voi olla jo vuodelta 2008.
Jokin aika sitten siihen vaihdettiin käsittääkseni emolevy, vakuutus korvasi, se oli hienoa.
Nyttemmin myös akku hajosi, kone rupesi pullistumaan, ilmeisesti mäkit tekevät niin merkkinä akun kuolemisesta. Päätin vaihdattaa senkin, tällä kertaa omalla kustannuksellani, ehkäpä koneella voi nyt taas olla pitkältikin vuosia edessään, vaikka viisi tai seitsemänkin? Tämäkään ei kuitenkaan minulle riitä, vaan toivoisin vieläkin kestävämpien koneiden paluuta, sellaisia kuin moneet koneet ennen olivatkin, nykyisin ne toimivat usein vain markkinalogiikan mukaan.
Korjaamisessa en katso ainoastaan korjaamisen minulle aiheuttamia kustannuksia, vaan vaikkapa sitäkin, mitä uuden koneen valmistaminen merkitsee ympäristöllisesti, ja minkälaisissa työoloissa koneet tehdään, usein hirvittävissä. Yksi mottoni on, että jos joku on jotakin miltei orjatyönä tehnyt, on minun velvollisuuteni käyttää se niin loppuun kuin mahdollista.
Täytyy myöntää, että akun vaihdon yhteydessä tuli ilmi, että piuhaahan kannattaa aina irrottaa, ja antaa akun kulua, sillä mikäli olen oikeassa, niin akut toimivat siten, että niiden kuuluukin latautua tyhjäksi, ja sitten taas täyttyä (plus-miinus). Jos latauspiuhaa pitää koko ajan kiinni, se kuluttaa jatkuvasti, jolloin sen käyttöikä on lyhyempi.
Ajatelkaa, kuinka moni ei todennäköisesti toimi näin, ajatelkaa kuinka monta läppäriä maailmassa on. Kuinka paljon voisi säästää akkuja, koneita, energiaa ja rahaa, pelkästään tällaisilla pienillä teoilla. Mutta sellaisia monet asiat usein ovatkin, pieniä tekoja.
Jokin aika sitten siihen vaihdettiin käsittääkseni emolevy, vakuutus korvasi, se oli hienoa.
Nyttemmin myös akku hajosi, kone rupesi pullistumaan, ilmeisesti mäkit tekevät niin merkkinä akun kuolemisesta. Päätin vaihdattaa senkin, tällä kertaa omalla kustannuksellani, ehkäpä koneella voi nyt taas olla pitkältikin vuosia edessään, vaikka viisi tai seitsemänkin? Tämäkään ei kuitenkaan minulle riitä, vaan toivoisin vieläkin kestävämpien koneiden paluuta, sellaisia kuin moneet koneet ennen olivatkin, nykyisin ne toimivat usein vain markkinalogiikan mukaan.
Korjaamisessa en katso ainoastaan korjaamisen minulle aiheuttamia kustannuksia, vaan vaikkapa sitäkin, mitä uuden koneen valmistaminen merkitsee ympäristöllisesti, ja minkälaisissa työoloissa koneet tehdään, usein hirvittävissä. Yksi mottoni on, että jos joku on jotakin miltei orjatyönä tehnyt, on minun velvollisuuteni käyttää se niin loppuun kuin mahdollista.
Täytyy myöntää, että akun vaihdon yhteydessä tuli ilmi, että piuhaahan kannattaa aina irrottaa, ja antaa akun kulua, sillä mikäli olen oikeassa, niin akut toimivat siten, että niiden kuuluukin latautua tyhjäksi, ja sitten taas täyttyä (plus-miinus). Jos latauspiuhaa pitää koko ajan kiinni, se kuluttaa jatkuvasti, jolloin sen käyttöikä on lyhyempi.
Ajatelkaa, kuinka moni ei todennäköisesti toimi näin, ajatelkaa kuinka monta läppäriä maailmassa on. Kuinka paljon voisi säästää akkuja, koneita, energiaa ja rahaa, pelkästään tällaisilla pienillä teoilla. Mutta sellaisia monet asiat usein ovatkin, pieniä tekoja.
maanantai 21. lokakuuta 2013
"Ja lopuksi hieman kunniaa Siilinjärven metsästysseuralle"
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka-ja-talous/pääministeri-sallisi-metsästyksen-luonnonsuojelualueilla-1.49147
Katainen haluaisi sallia metsästyksen luonnonsuojelualueille. Vaikea uskoa, että pääministeri on tosiaan niin hoopo, ettei edes tiedä mikä juuri luonnonsuojelualueen pointti on:
"Luonnonsuojelualue on alue, jonka käyttöä on rajoitettu, koska tarkoitus on turvata luonnon monimuotoisuutta.[1] Luonnonsuojelualue voi olla luonnonpuisto, puisto tai muu alue. Luonnonsuojelualueiden erityiset säännöt ja rajoitukset varmistavat tiettyjen eliölajien ja koko puiston säilymisen, kuten esimerkiksi tarkasti merkityt kulkureitit tai polut sekä usein myös pyöräilykielto alueella. [2]"
Teksti Wikipediasta muotoiluineen.
Nolottaa, että pääministeriksi asti päässyt tuollainen paukuttelija.
Katainen haluaisi sallia metsästyksen luonnonsuojelualueille. Vaikea uskoa, että pääministeri on tosiaan niin hoopo, ettei edes tiedä mikä juuri luonnonsuojelualueen pointti on:
"Luonnonsuojelualue on alue, jonka käyttöä on rajoitettu, koska tarkoitus on turvata luonnon monimuotoisuutta.[1] Luonnonsuojelualue voi olla luonnonpuisto, puisto tai muu alue. Luonnonsuojelualueiden erityiset säännöt ja rajoitukset varmistavat tiettyjen eliölajien ja koko puiston säilymisen, kuten esimerkiksi tarkasti merkityt kulkureitit tai polut sekä usein myös pyöräilykielto alueella. [2]"
Teksti Wikipediasta muotoiluineen.
Nolottaa, että pääministeriksi asti päässyt tuollainen paukuttelija.
torstai 17. lokakuuta 2013
Sauli Niinistö mua ysist viiteen sparraa
http://www.youtube.com/watch?v=JgyMnS5neH8
Hauskasti taas ajankohtainen reippaan 10 vuoden jälkeen.
"Vai tän päivän nuoriso yhteiskunnan syöpä"
Hauskasti taas ajankohtainen reippaan 10 vuoden jälkeen.
"Vai tän päivän nuoriso yhteiskunnan syöpä"
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
Pätevät helsinkiläiset
Olen keksinyt miksi helsinkiläiset pätevät ulkopuolisen mielestä liiaksi. Missään ei tunne olevansa niin yksin kuin suurkaupungissa. Toisaalta voi vapautua yksilönä joistakin kahleista, mutta toisaalta pääkaupunkilaisuus on usein yksinäisyyttä. Resursseista, kuten rahasta, työpaikoista, opiskelupaikoista kilpaillaan hiukan enemmän.
Yksilö huomaa, että tässähän on skarpattava. Skarppaus johtaa siihen, että usein sosiaaliset tilaisuudetkin ovat monenlaista vertailua. Puhutaan asemista, asunnoista. Ihmiset pelkäävät näyttää todellisia tunteita, koska oikeastaan nuo ihmiset eivät ole ystäviäkään. Tuttavia, verkostoja. Elämästä tulee kilpavarustelua. Siihen kun ynnää sen, että aika harva helsinkiläinen tai pääkaupunkiseutulainen edes on täältä kotoisin, syntyy juurettomuus ja historiattomuus. Lisäksi täälläkin muutetaan jatkuvasti, eikä Eiralla ja Kontulalla ole juurikaan mitään yhteistä. Erittäin yleinen kysymys pk-seudulla onkin ammatti ja asuinpaikka, joiden perusteella ihminen lokeroidaan.
Eikä ihmisillä ole keskimääräisesti aikaakaan ylläpitää ystävyyksiään, jos vanhoja ystäviä edes paikkakunnalla on. Työtahti on kiireisempi, odotukset kovat, sinut voidaan korvata sormien napsautuksella. Jos täällä haluaa joten kuten pärjätä, koko elämä menee työhön satsaamiseen, vaikka se ei olisikan mikään unelmaduuni, niin kuin suurella osalla ihmisistä ei ole. Lisäksi tulevat vielä työmatkoihin menevät ajat.
Nuoret aikuiset etsivät Helsingistä myös mahdollista kumppania, perheenperustamiseen tai muuten vain. Kaikilla ei kuitenkaan natsaa, tai odotetaan liikaa. Rakkaus uskontona voi olla siitä hämäävä, että siinä voi biologisen kellon viisari äkkiä näyttää iltakymmentä. Toisaalta suurkaupunkien tarjontakin voi aiheuttaa New York -ilmiötä, vaihtoehtoja on liikaa, saisinko sittenkin vielä jonkun paremman?
Luontosuhdekin on heppoisempi, vaikka ihminen sen tarvitsisi. Lähiöön tai kerrostaloon on helppo jäädä jumiin. Kun ovesta astuu ulos, astuu yleensä kuvaan myös kaupungin hintataso.
Yksilö huomaa, että tässähän on skarpattava. Skarppaus johtaa siihen, että usein sosiaaliset tilaisuudetkin ovat monenlaista vertailua. Puhutaan asemista, asunnoista. Ihmiset pelkäävät näyttää todellisia tunteita, koska oikeastaan nuo ihmiset eivät ole ystäviäkään. Tuttavia, verkostoja. Elämästä tulee kilpavarustelua. Siihen kun ynnää sen, että aika harva helsinkiläinen tai pääkaupunkiseutulainen edes on täältä kotoisin, syntyy juurettomuus ja historiattomuus. Lisäksi täälläkin muutetaan jatkuvasti, eikä Eiralla ja Kontulalla ole juurikaan mitään yhteistä. Erittäin yleinen kysymys pk-seudulla onkin ammatti ja asuinpaikka, joiden perusteella ihminen lokeroidaan.
Eikä ihmisillä ole keskimääräisesti aikaakaan ylläpitää ystävyyksiään, jos vanhoja ystäviä edes paikkakunnalla on. Työtahti on kiireisempi, odotukset kovat, sinut voidaan korvata sormien napsautuksella. Jos täällä haluaa joten kuten pärjätä, koko elämä menee työhön satsaamiseen, vaikka se ei olisikan mikään unelmaduuni, niin kuin suurella osalla ihmisistä ei ole. Lisäksi tulevat vielä työmatkoihin menevät ajat.
Nuoret aikuiset etsivät Helsingistä myös mahdollista kumppania, perheenperustamiseen tai muuten vain. Kaikilla ei kuitenkaan natsaa, tai odotetaan liikaa. Rakkaus uskontona voi olla siitä hämäävä, että siinä voi biologisen kellon viisari äkkiä näyttää iltakymmentä. Toisaalta suurkaupunkien tarjontakin voi aiheuttaa New York -ilmiötä, vaihtoehtoja on liikaa, saisinko sittenkin vielä jonkun paremman?
Luontosuhdekin on heppoisempi, vaikka ihminen sen tarvitsisi. Lähiöön tai kerrostaloon on helppo jäädä jumiin. Kun ovesta astuu ulos, astuu yleensä kuvaan myös kaupungin hintataso.
maanantai 14. lokakuuta 2013
Vares ja orava
Pakko kirjoittaa jotakin jonnekin. Mietin vain vieläkin Vares-elokuvia, Turkua ja Helsinkiä. Yksi laini, joka jäi mieleen viime vareksesta, on tämä:
- Se oli fiksu likka, kirjoilla yliopistollakin.
Turkulaisen huumorin ytimessä? Helsinkiläistä huumoria ei edes ole. No, on sitä, mutta täällä on pakko ottaa itsensä hemmetin tosissaan, että saa edes leipää pöytään tällaisina aikoina. Tahti on kova ja kilpailijoita riittää.
Turussa on sentään jo huomattu, että tuollainen koko elämän juokseminenhan on kertakaikkisen turhaa, paljon hauskempaa heittää hauskaa juttua.
Ostaisin vokaalin O, niin kuin oravanpyörä.
- Se oli fiksu likka, kirjoilla yliopistollakin.
Turkulaisen huumorin ytimessä? Helsinkiläistä huumoria ei edes ole. No, on sitä, mutta täällä on pakko ottaa itsensä hemmetin tosissaan, että saa edes leipää pöytään tällaisina aikoina. Tahti on kova ja kilpailijoita riittää.
Turussa on sentään jo huomattu, että tuollainen koko elämän juokseminenhan on kertakaikkisen turhaa, paljon hauskempaa heittää hauskaa juttua.
Ostaisin vokaalin O, niin kuin oravanpyörä.
torstai 10. lokakuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)