maanantai 21. lokakuuta 2013

"Ja lopuksi hieman kunniaa Siilinjärven metsästysseuralle"

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka-ja-talous/pääministeri-sallisi-metsästyksen-luonnonsuojelualueilla-1.49147

Katainen haluaisi sallia metsästyksen luonnonsuojelualueille. Vaikea uskoa, että pääministeri on tosiaan niin hoopo, ettei edes tiedä mikä juuri luonnonsuojelualueen pointti on:

"Luonnonsuojelualue on alue, jonka käyttöä on rajoitettu, koska tarkoitus on turvata luonnon monimuotoisuutta.[1] Luonnonsuojelualue voi olla luonnonpuisto, puisto tai muu alue. Luonnonsuojelualueiden erityiset säännöt ja rajoitukset varmistavat tiettyjen eliölajien ja koko puiston säilymisen, kuten esimerkiksi tarkasti merkityt kulkureitit tai polut sekä usein myös pyöräilykielto alueella. [2]"

Teksti Wikipediasta muotoiluineen. 

Nolottaa, että pääministeriksi asti päässyt tuollainen paukuttelija.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Pätevät helsinkiläiset

Olen keksinyt miksi helsinkiläiset pätevät ulkopuolisen mielestä liiaksi. Missään ei tunne olevansa niin yksin kuin suurkaupungissa. Toisaalta voi vapautua yksilönä joistakin kahleista, mutta toisaalta pääkaupunkilaisuus on usein yksinäisyyttä. Resursseista, kuten rahasta, työpaikoista, opiskelupaikoista kilpaillaan hiukan enemmän.

Yksilö huomaa, että tässähän on skarpattava. Skarppaus johtaa siihen, että usein sosiaaliset tilaisuudetkin ovat monenlaista vertailua. Puhutaan asemista, asunnoista. Ihmiset pelkäävät näyttää todellisia tunteita, koska oikeastaan nuo ihmiset eivät ole ystäviäkään. Tuttavia, verkostoja. Elämästä tulee kilpavarustelua. Siihen kun ynnää sen, että aika harva helsinkiläinen tai pääkaupunkiseutulainen edes on täältä kotoisin, syntyy juurettomuus ja historiattomuus. Lisäksi täälläkin muutetaan jatkuvasti, eikä Eiralla ja Kontulalla ole juurikaan mitään yhteistä. Erittäin yleinen kysymys pk-seudulla onkin ammatti ja asuinpaikka, joiden perusteella ihminen lokeroidaan.

Eikä ihmisillä ole keskimääräisesti aikaakaan ylläpitää ystävyyksiään, jos vanhoja ystäviä edes paikkakunnalla on. Työtahti on kiireisempi, odotukset kovat, sinut voidaan korvata sormien napsautuksella. Jos täällä haluaa joten kuten pärjätä, koko elämä menee työhön satsaamiseen, vaikka se ei olisikan mikään unelmaduuni, niin kuin suurella osalla ihmisistä ei ole. Lisäksi tulevat vielä työmatkoihin menevät ajat.

Nuoret aikuiset etsivät Helsingistä myös mahdollista kumppania, perheenperustamiseen tai muuten vain. Kaikilla ei kuitenkaan natsaa, tai odotetaan liikaa. Rakkaus uskontona voi olla siitä hämäävä, että siinä voi biologisen kellon viisari äkkiä näyttää iltakymmentä. Toisaalta suurkaupunkien tarjontakin voi aiheuttaa New York -ilmiötä, vaihtoehtoja on liikaa, saisinko sittenkin vielä jonkun paremman?

Luontosuhdekin on heppoisempi, vaikka ihminen sen tarvitsisi. Lähiöön tai kerrostaloon on helppo jäädä jumiin. Kun ovesta astuu ulos, astuu yleensä kuvaan myös kaupungin hintataso.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Vares ja orava

Pakko kirjoittaa jotakin jonnekin. Mietin vain vieläkin Vares-elokuvia, Turkua ja Helsinkiä. Yksi laini, joka jäi mieleen viime vareksesta, on tämä:

- Se oli fiksu likka, kirjoilla yliopistollakin.

Turkulaisen huumorin ytimessä? Helsinkiläistä huumoria ei edes ole. No, on sitä, mutta täällä on pakko ottaa itsensä hemmetin tosissaan, että saa edes leipää pöytään tällaisina aikoina. Tahti on kova ja kilpailijoita riittää.

Turussa on sentään jo huomattu, että tuollainen koko elämän juokseminenhan on kertakaikkisen turhaa, paljon hauskempaa heittää hauskaa juttua.

Ostaisin vokaalin O, niin kuin oravanpyörä.

torstai 3. lokakuuta 2013

Kyseenalaistaako kahdeksan kymmenestä jenkistä evoluution?

"Tiedevastaisuus on Yhdysvalloissa totisinta totta. Valtiovallan erinäiset virastot ovat pitkään muokanneet tieteellisten neuvottelukuntien raportteja omiin tarkoitusperiinsä ja kieltäneet asiantutnija-avustajiaan puhumasta julkisesti muista kuin heille sopivista tutkimustuloksista. 

Samanaikaisesti pyrkivät vaikutusvaltaiset painostusjärjestöt estämään tieteellistä tutkimusta pitämällä muun muassa kantasolututkimuksen kiellettynä; evoluution kyseenalaistaa kahdeksan kymmenestä amerikkalaisesta; kreationismiin uskoo ja sitä haluaa koulujen opettavan puolestaan kuusi kymmenestä.

Myös skeptisyys ilmastotieteilijöiden ilmastonmuutoksesta esittämiä tietoja kohtaan on laajalle levinnyttä. Skeptikot ovatkin kyenneet esittämään valtiolliset toimet ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi."

Tieteessä tapahtuu -lehden 5/2013 numerossa Markku Ruotsila kirjoittaa tiedevalistuksesta ja valistuksen perinnöstä Yhdysvalloissa. Voiko tuo evoluution kyseenalaistaneiden määrä olla tottakaan?