Lyhennelmä tanssianalyysin kurssille, artikkeli Dance Under Control

Tanssianalyysin ja -kritiikin kurssille referaatti kirjasta Expedetions in Dance writing, osasta 3. The Writing Movement Challenge: Selection of Texts from A Nordic Baltic Call for Articles

Ensimmäinen artikkeli Dance Under Control käsittelee sitä, miten tanssin kontrollointi ulottuu myös pohjoismaihin. Sen on kirjoittanut Niklas Fransson.

Ympäri maailmaa tanssimista on rajoitettu lailla vahvasti. Japanissa keskiyön jälkeen tanssiminen on useissa yökerhoissa kiellettyä lailla. Monissa muissa maissa on vielä paljon tiukempaa. Iranissa Sharia-laki kieltää naisten ja miesten yhteisen tanssimisen. Vuonna 2009 Taliban tappoi naistanssijan Pakistanissa.

2013 ruotsalainen koreografi Dorte Olsen järjesti performanssin Siperiassa, jossa oli mukana venäläisiä ja ruotsalaisia nuoria. Projekti peruutettiin venäläisten homoseksuaalien vastaisten lakien vuoksi, sillä Venäjällä esitys oltaisiin voitu käsittää homoseksuaaliseksi propagandaksi homovastaisen lain mukaan.

Tukholmassa Kulturhusetissa vuonna 2011 Celebration of Womanhood -festivaali peruttiin viime hetkellä, sillä joku yleisöstä oli tyytymätön siihen, että musiikista oli otteita Koraanista.

Miksi tanssi on provokatiivista? Onko tanssi poliittista? Deborah Hay on sanonut: ”Tanssi on poliittisen aktivismin muoto. Kyse ei ole siitä miten tanssin tai miksi tanssin. Kyse on siitä, että tanssin.

Tanskassa vielä vuonna 1973 miehet eivät saaneet tanssia julkisesti yhdessä Tanskassa.

Suomen kohdalla artikkelissa on kiinnostavaa, miksi tanssi on saanut niin pienen painoarvon suomalaisessa koulutuksessa ja kouluissa, toisin kuin Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Ruotsissa tanssi on listattu liikuntatunneille kuuluvaksi osaksi, toisin kuin Suomessa.

Jopa kriminologiaan liittyvää mielenkiintoista löytyy artikkelista kohdasta, jossa kerrotaan, että Englannissa on kokeiltu nuorten rikkomustentekijöiden kohdalla sellaista, että heidät on ns. määrätty tanssimaan. Kolmen kuukauden ohjelmaan on kuulunut esityksiä ja opetusta esimerkiksi koululaisille. Projektista on vain hyviä tuloksia ja kokemuksia.

Mielenkiintoinen on myös tapaus Pajalasta, Ruotsista vuosilta 2012-2013, jolloin koululaiset hakivat vapautusta tanssiopinnoista uskonnollisten uskomusten vuoksi. Ensimmäisessä oikeusasteessa päätös oli koulun puolella (eli ei vapautusta). Kun päätöksestä valitettiin, valitusta käsittelevä oikeusaste (engl. Court of Appeal) päätyi tyttöjen puolelle.

Tanssin olemuksessa on kiinnostavaa se, kuinka sama liike samaan musiikkiin lasketaan joskus tanssiksi, joskus ei, riippuen esimerkiksi sijainnista.

Ohessa oleva kuva on omista arkistoista.

Kyseenalaistaako kahdeksan kymmenestä jenkistä evoluution?

"Tiedevastaisuus on Yhdysvalloissa totisinta totta. Valtiovallan erinäiset virastot ovat pitkään muokanneet tieteellisten neuvottelukuntien raportteja omiin tarkoitusperiinsä ja kieltäneet asiantutnija-avustajiaan puhumasta julkisesti muista kuin heille sopivista tutkimustuloksista. 

Samanaikaisesti pyrkivät vaikutusvaltaiset painostusjärjestöt estämään tieteellistä tutkimusta pitämällä muun muassa kantasolututkimuksen kiellettynä; evoluution kyseenalaistaa kahdeksan kymmenestä amerikkalaisesta; kreationismiin uskoo ja sitä haluaa koulujen opettavan puolestaan kuusi kymmenestä.

Myös skeptisyys ilmastotieteilijöiden ilmastonmuutoksesta esittämiä tietoja kohtaan on laajalle levinnyttä. Skeptikot ovatkin kyenneet esittämään valtiolliset toimet ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi."

Tieteessä tapahtuu -lehden 5/2013 numerossa Markku Ruotsila kirjoittaa tiedevalistuksesta ja valistuksen perinnöstä Yhdysvalloissa. Voiko tuo evoluution kyseenalaistaneiden määrä olla tottakaan?