Älä pidä muita jumalia kuin EK

Kummastuttaa. Tuntuu, että samaan aikaan kun Helsingin Sanomien nettiuudistus tapahtui, alkoi HS yhtäkkiä ottaa pääkirjoitusten kantansa jopa suoraan sanasta sanaan Elinkeinoelämän keskusliitolta. Minua ei ainakaan haittaa, että entistä enemmän oikeistolainen lehti siirtyi harvempien luettavaksi. 

Sitä paitsi luulen, että hämmästyttävän moni lukee uutisensa, tai on lukenut, enimmäkseen HS:n nettisivuilta. Minä olen lukenut uutiseni jo aika kauan kootusti http://www.ampparit.com/ :sta. En halua lukea vain yhtä kaupallisen oikeistomedian totuutta, vaan useita erilaisia lehtiä. Amppareissa uutiset on myös lajiteltu eri teemoittain. 

Olen myös miettinyt, mikseivät kaltoin kohdellut toimittajat tee lähtöä moisista paskapuljuista ja perusta omia lehtiä. Todellisuudessahan lehtitalot ovat riippuvaisia sisällöntekijöistään, ilman heitä he eivät ole mitään. Silti he kohtelevat freelance-kirjoittajia kuin moskaa, en ole kuullut kovin hyvää talon sisältäkään. 

Ei lehtien ole pakko tuottaa voittoa osakkeenomistajille, ne voivat tuottaa voittoa työntekijöille, tai ei niiden tarvitse tuottaa voittoa kenelläkään, vain kohtuullisen elannon työntekijöilleen. 

Ja miksi, oi miksi koko ajan halutaan leikata jo heikommassa asemissa olevilta? Miksei leikata yritysten tukia? Miksi valtion parjaus on niin muotia, vaikka valtio tukee yrityksiä mennen tullen? Vääräntyylinen yritysten tukeminen varmaan vääristää kilpailuakin, jos todellisia edellytyksiä toiminnalle tai sen laajuudelle ei ole. 

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Opintotuen+uudistaminen+olisi+kaikkien+etu/a1355891979176

Puolikkaat helsinkiläiset

Keskustelimme eilen erään kanssa siitä, miten koemme Helsingin kaupunkina vaikuttavan itseemme ja muihin ihmisiin, niin täällä asuviin kuin tänne vaikkapa vierailulle tuleviin. Meidän näkemyksemme olivat aika samanlaisia, tosin meillä on muutenkin paljon yhteistä. Kerroin oman näkemykseni seuralaiseni nyökytellessä. Koen, että Helsinki latistaa ja lannistaa ihmisen persoonan pienemmäksi, pelokkaammaksi ja stressaantuneemmaksi kuin muissa Suomen kaupungeissa. Nauru harvenee ja siitä tulee pientä ja narahtelevaa. 

Ero on huomattavissa hyvin, kun joku ulkopaikkakuntalainen tulee "kokonaisena persoonana" pääkaupunkiseudulle ja Helsinkiin. Hän on enemmän oma itsensä, vaikuttaa henkisesti ja fyysisesti terveemmältä ja elämäniloisemmalta, eikä käyttäydy peläten ja alistuen. Seuralaiseni sanoi, että oli ollut kävelyllä Helsingin keskustassa ja yrittänyt viettää rentoa päivää, mutta piti sitä mahdottomana kun ympäröivä tunnelma on mitä on. Vertasimmekin kiireessä joka suuntaan kulkevia helsinkiläisiä tuotantoeläimiin, joita heidän työskentelyolosuhteensa usein muistuttavatkin. 

Helsingissä monet myös asuvat hieman häkkimäisesti, kuten tuotantoeläimet, ja tylsistyvät laatikkomaisissa kerrostaloasunnoissaan. Itse ainakin kaipaan valtavasti monenlaista vapaata kulkemista. Täällä tuntee olonsa niin rajoitetuksi, asuntoon, josta pitää mennä useat portaat alas ennen kuin pääsee ulos luontoon. Mutta minne luontoon? Luontoa ei täällä ole mailla halmeilla. Kun asunnosta on päässyt ulos, pitää matkustaa yleensä useillakin eri liikennevälineillä paikasta toiseen. Siinä ihminen on vain passiivisena, muiden vietävänä.

Ulos meneminen tarkoittaa monelle helsinkiläisille elementtitalojen lähiötä ja Alepaa tai lähiöostaria. Kun ihminen haluaa täällä toteuttaa itseään, se tarkoittaa usein pitkähköä rationaalista selvittely- ja pohtimisprosessia. Suurin osa ihmisistä kulkee liikennevälineillä paikasta toiseen. Tämänkin koen rajoittavana. Haluaisin kävellä, juosta, polkea pyörällä, ratsastaa hevosella. 

Olen ymmärtänyt kuinka hieno lapsuudenmaisema minulla on. Liikkumapiirini oli niin laaja. Jo pelkästään talo sisältä oli kuin suuri seikkailukenttä, se oli vanha, sillä oli historiaa ja oma luonteensa. Jossain huoneessa oli aina remontti, mutta se vain paransi seikkailun mahdollisuutta. Pihapiirissä kasvoi monenlaista, antimia saattoi heittää suoraan suuhun. Oli monenlaisia eläimiä niin lemmikkeinä kuin luonnoneläiminä. Kun aamulla katsoi ikkunasta, saattoi pihapiirissä olla vaikka poro. 

Pihapiirin lähellä oli suuri niitty, joka kasvit kasvoivat kesällä niin korkeiksi, että siellä pystyi tekemään erilaisia käytäviä ja piilottelemaan. Naapurissa oli palanut talo, sitä kutsuttiin tietenkin kummitustaloksi ja siellä käytiin leikkimässä. Heti niityn vieressä virtasi villinä joki, jossa uitiin, hiihdettiin, veneiltiin ja seurailtiin sen muutoksia vuodenaikojen mukaan. Vastakkaisessa suunnassa joesta katsottuna taas oli vaara, jolla oli jännä, varmaankin saamen kielestä tuleva nimi. 

Leikit ja oleminen liikkuivat usein kilometrejä eri suuntiin. Kaupungissa käytiin asioimassa ja viihtymässä silloin kuin siltä tuntui tai sinne oli jotakin asiaa. Sekin oli mukavaa ja toi tuulahduksia muualta maailmasta, mutta ei se ollut Elämä itsessään. 

Runoelma

- Voit tulla yöksi jos haet pizzaa.

  Tiesin, mitä ajattelit, kun seisoit klubikeikalla takanani.

- Kännykkä soitti itsekseen, en minä soittanut.

  Juhliessasi sinulla oli tapana lyödä käsiäsi yhteen musiikin tahtiin.

- Voitko tuoda sukulakuja Suomesta?

   Sormenpääsi sivelemässä vatsani nukkaa.

 

- Haluaisitko ottaa tuon Murakamin lainaan?

  Makasin kaakelilattialla kun suunnittelit Minskin matkaa.

- Lähden tapaamaan tyttöystävääni Prahaan.

  En hakenut pizzaa.

- Milloin se sählyvuoro olikaan? Voisin ehkä tulla.

  Annoin numeroni.

- Ei ole mitään syötävää, vichyä on.

  Korjaat kännykkääni, miksi minun puhelimeni ovat aina rikki.

- Eihän tuo puhu edes englantia, sanot mustasukkaisena.

  Shotteja juoneena huojut pientä kujaa pitkin kotiin. Venäläiset nauroivat meille.

- No mitä, sanoit ja läimäytit pepulle. Virnistit.

  Olin itkenyt.

 

Nykykapitalismin ja -globalisaation tuhoja

"The death of 112 workers in the Tazreen garment factory in Bangladesh was the result of a cost-benefit analysis."

http://truth-out.org/opinion/item/13212-death-and-number-crunching-in-corporate-america

Parempi uskonto

"Saamelaisethan oli siellä ensin, ja etelästä rupesi tulemaan sellaista erikoista jengiä. Ne oli esimerkiksi sitä mieltä, että teillä on aika huono tämä oma uskonto täällä, että teillä on noita rumpuja ja shamaaneja. Meillä on parempi uskonto, kattokaas, tässä on tällainen risti. Että tuupas pastori vähän lähemmäs, niin näytetään näille ali-ihmisille, että mitä palvoa tässä maailmassa. Niin nämä vanhat luonnonuskonnot kuoli, noitarummut poltettiin ja noidatkin poltettiin. Se on ehkä sellainen etelän riiston juuri."

- Kirjailija Mikko-Pekka Heikkinen

http://areena.yle.fi/tv/1736348

Melissaa etsimässä

Usein esimerkiksi prostituution ja strippauksen puolustajat käyttävät argumenttinaan sitä, että toimintaan ryhtyminen on oma valinta. Itse en ole moista argumenttia koskaan uskonut. Dokumentissa Melissaa etsimässä kaksi naista, israelilainen Yael ja amerikkalainen Melissa tapaavat vuosia sen jälkeen, kun toimivat strippareina Japanissa.

Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että kun he olivat Japanissa, heillä oli tapana todistella, kuinka strippaaminen oli ihan ok ja heidän oma valintansa, vaikka nyt, kun he eivät enää käytä huumeita ja alkoholia niin paljon, ja heidän elämänsä ovat paremmilla raiteilla, he näkevät asian toisin. He näkevät ajautuneensa olosuhteiden pakosta strippaamiseen. Melissan oma lapsuus on ollut kova, isä on hyväksikäyttänyt seksuaalisesti, hän saapui Japaniin jätettyään kolme lastaan, koska koki, ettei pystynyt heistä huolehtimaan. Japanissa hän ajelehti, strippasi rahan vuoksi ja ehkä myikin itseään, mikä usein liittyy strippaukseen.

Melissa ja Yael olivat toistensa ainoita lohtuja. Myös Yael kertoo nyt, että nämä Japanin vuodet vainoavat häntä, hän ei vieläkään tiedä kuinka kovan hinnan lopulta joutuu niistä maksamaan.

http://areena.yle.fi/tv/1719690