Oikeussosiologian lueskelua

"Silti haastatteluissa hahmottuva väkivallan yksiselitteinen mieltäminen haavoittavaksi kokemukseksi on jossain määrin jännitteisessä suhteessa siihen tapaan, miten Suomessa yleisesti suhtaudutaan väkivaltaan. Meillä on kansainvälisesti vertaillen suhteellisen paljon varsinkin vakavaa väkivaltaa (Salmi ym. 2009, s. 4), mutta tämä on tunnistettu toimenpiteitä vaativaksi sosiaaliseksi ongelmaksi myöhemmin kuin muualla, vasta 1990-luvulla. Tällä hetkellä väkivaltatyöstä vastaavat pitkälti epävarman projektirahoituksen turvin toimivat kansalaisjärjestöt. Samoin meiltä puuttuvat valtakunnalliset väkivallan uhrien ja tekijöiden hoidon toimintamallit eikä koulutustakaan ole riittävästi. Myös lainsäädännössä on vielä korjattavaa. Meillä on esimerkiksi kansainvälisesti vertaillen paljon asianomistajarikoksia. (Ronkainen 2008, s. 390–391; Niemi-Kiesiläinen 2005, s. 238–239; Niemi 2010, s. 1261– 1262.)"