maanantai 15. joulukuuta 2014

Tuleeko talousjärjestelmän umpikuja siitä, kun käyttöarvo on alistettu vaihtoarvolle?

Oletteko samaa mieltä Adornon ja Horkheimerin kanssa siitä, että kapitalistinen yhteiskunta päätyy umpikujaan kun käyttöarvot alistetaan vaihtoarvoille? Käyttöarvo ja vaihtoarvohan ovat alunperin Marxin termejä. Mikäli nyt oikein muistan, niin tuotteen käyttöarvo on ihmiselle käytössä hyödyllisten ominaisuuksien arvo, kun taas vaihtoarvo tulee siitä, kun tuotteita vaihdetaan johonkin toiseen vaihdossa.

Todella huvittavaa on myös se, kuinka Suomessa aika suuri osa porukasta yrittää vieläkin tarratua siihen, mitä esimerkiksi Britanniassa tapahtui 1980-luvulla eli Yrittäjyyden taikasanaan, jolla uusliebralistisessa utopiassa yritettiin uskoa markkinoiden kaikkivoipaisuuteen. 

Silloin Yrittäjyys-taikasanalla pyrittiin esimerkiksi rajoittamaan:

- Ay-liikkeen toimintaa
- Purettiin hyvinvointivaltiota
- Sysättiin vastuuta yksityisille kansalaisille tilanteissa, joissa suhdannetyöttömyys ensin ja sitten rakenteellinen työttömyys uhkasi syrjäyttää ison osan palkallaan elävää väestöä. 

Onneksi tuntuu, että jonkinlainen käännekohta olisi jo täällä tapahtunut, ja esimerkiksi näitä asioita ajavan Kokoomuksen suosio on kääntynyt aika suureenkin laskuun. 

Seuraavaksi pitäisi kuitenkin käydä sekin iso työ, että minkälaiseen talousjärjestelmään länsimaat seuraavaksi myöhäiskapitalismin jälkeen siirtyvät?



torstai 6. marraskuuta 2014

There is no such thing as passive citizen

"In the process-oriented understanding of democracy, citizenship is an active, public status, marked by an ethic of participation. In this sense, there is no such thing as a passive citizen, as 'citizen' is an active position as such.

Rosanvallon (2006, 24-26) has as far as claimed that the idea of a passive citizen is but a myth created by political agents who either innocently or willingly fail to understand the modes of being active and doing citizen, other than voting for representative governments and organs.

This does not not indicate that politically passive people are not citizens. Instead, by treating citizenship not as a status but as something that actualizes in the situations and moments of activity, it is possible to avoid labeling people as passive or active, and to recognize that nobody is either completely passive or entirely active, nor are these qualifications lasting and invariable."

Eeva Luhtakallion kirjasta Practicing democracy

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

"Talvisodan henkeen" vetoaminen lama-aikoina

Poliittisen historian lukeminen on hyödyllistä!

"1990-luvun alun lamavuosina (oma huomio: onhan nytkin vedottu) poliittiset päättäjät vetosivat "talvisodan henkeen" vaatiessaan kansallisen yksimielisyyden politiikkaa tietyllä tavalla kohdennettujen säästöjen ja leikkausten tueksi. Hallituksen poliittiset linjanvedot haluttiin esittää samaan tapaan "kansallisena tehtävänä" kuin aikanaan Neuvostoliiton torjuminen. Kasvottomat markkinavoimat yhtäältä naturalisoitiin luonnonlaeiksi ja toisaalta personoitiin "Neuvostoliitoksi". 

Kirjasta Suomalaisen yhteiskunnan poliittinen historia (Pernaa, Niemi)

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Jutta puijasi lapsiperheitä

"Vasemmistonuoret peräänkuuluttaa muiden hallituspuolueiden vastuuta äänestäjilleen. SDP:n Jutta Urpilainen otti ennen vaaleja tehtäväkseen muun muassa lapsiperheiden toimeentulon parantamisen. Myös Kokoomus lupasi vaaliohjelmassaan, ettei heikoimmassa asemassa olevilta pidä leikata."

http://www.vasemmistonuoret.fi/?/site/vasemmistonuoret_pientuloisilta_leikkaaminen_ei_ole_vastuun_kantamista/

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Sivistynyt valtio tukee taiteilijoitaan

http://areena.yle.fi/tv/2172511

Stradan lopussa oli hyvä juttu taiteilijoiden tukien paikallaanjunnaamisesta. Tuet ovat junnanneet paikallaan kymmenen vuotta, vaikka opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiesten palkat ovat samaan aikaan koko ajan nousseet. Ja siis huomio, kuten ohjelmassakin sanotaan, OKM:n yksi tehtävä on huolehtia taiteen kentän edellytyksistä. Kuten toimittaja pätevästi huomauttaa, nythän OKM on epäonnistunut tehtävässään. Taiteilijoilla ei ole täyttä mahdollisuutta tulla toimeen ilman apurahoja, joten tietenkin niidenkin on kehityttävä mun kehityksen mukana, apurahat ovat taiteilijoiden palkkoja.

Uskon, että loppujen lopuksi taustalla on vanhan köyhän maan ajatus ja sivistymättömyys siitä, että taiteesta ei kuuluisikaan maksaa, jolloin se olisi turhaa. Täällä ei loppujen lopuksi taidetta arvosteta, mutta kyllä se tulee muuttumaan, ainakin toivon niin, kunhan tämä pahin oikeistohapatus ja kaiken altistaminen kapealle markkinalogiikalle on ohi. Kaiken huipuksihan taiteilijoiden asioita saisi parempaan suuntaan todella pienellä panostuksella, koska asia on suurten budjettien maailmassa erittäin marginaalinen, mutta tukien parantamisen henkiset vaikutukset koko kansakunnalle voisivat ollakin huiman positiiviset. Reippaasti vain ääntä kuuluviin.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Kaarolla on hyviä kolumneja

"Gilliganin vastaus on, kuten kirjan nimikin viittaa, politiikka. Kun republikaanit, eli oikeisto, saavat vallan murhat ja itsemurhat aloittavat tasaisen nousun, ja tuo nousu jatkuu tasaisena joka vuosi niin kauan kuin republikaanit pysyvät vallassa. Murhat ja itsemurhat alkavat vähetä tasaisesti heti, kun valkoiseen taloon tulee demokraattinen presidentti, ja vähenevät joka vuosi niin kauan kuin demokraatit ovat vallassa."

http://www.hs.fi/tiede/Häpeän+politiikka+tuottaa+kasapäin+ruumiita/a1390185798231?ref=hs-art-new-1&sivu=1


torstai 2. tammikuuta 2014

Saako lasten terveys olla kiinni Cheekeistä?

Cheek lahjoitti suuren summan lastensairaala-hankkeelle. Voi kuulostaa kivalta, mutta eikös lasten terveydenhoito ole yhteiskunnan, ei Cheekin tehtävä? Tässä kuviossa valta näistä asioista juurikin jälleen kerran lipsuu valtion ulkopuolelle, mikä todennäköisesti tarkoittaa, että Cheekit sun muut oikeistokumppanit ovat päättämässä siitä, kuinka tuota kyseistä sairaalaa pyöritetään. En kannata. Tärkeämpää olisi saada julkinen terveydenhoito niin lasten kuin kaikkien osalta kuntoon.