"Kaikissa yhteiskunnissa ihmiset ovat tietämättömiä siitä, että heidän yhteiskunnallaan on rakenne - tai he tiedostavat tämän vain hämärästi. Tämän rakenteen paljastaminen on sosiaaliantropologian tehtävä."
- E.E. Evans-Pritchard
Yhteiskunnan rakenteen lisäksi olen viime aikoina oppinut metsästäjä-keräilijöistä. Metsästys ja keräily on ollut ihmiskunnan tärkein toimeentulon muoto, noin 90 prosenttia ihmisen olemassaolon ajasta. On mielenkiintoista vertailla metsästystä ja keräilyä maanviljelykseen. Ensimmäisessä työnjako on aika selvä, miehet metsästävät, naiset keräilevät. Liekö näin nykyäänkin elävillä metsästäjä-keräilijöillä? Yhteiskuntina m-k:t ovat kuitenkin melko tasa-arvoisia, ravintoa jaetaan kaikille. Varallisuutta ei näissä yhteiskunnissa kerätä.
Maanviljelykseen kuuluu usein hierarkkisuus, maaoikeudet ja sukulaisuuden merkitys vaikkapa maan omistuksessa. Ruokaa varastoidaan, omaisuuden kerääminen on mahdollista. Maanviljelyksessä ihmisen työn määrä on kasvanut huomattavasti. Yhteiskuntina nämä kaksi ovatkin hyvin erilaisia toistensa kanssa. M-K-yhteiskunnassa ihmisen tarpeet nähdään rajallisina, ja siten aika helppoina täyttää, kun taas länsimaissa tarpeet nähdään rajattomina, mutta resurssit ovat rajalliset, mikä aiheuttaa omat haasteensa ja tuo mukanaan kilpailun, valinnat ja hyödyn maksimoinnin.
M-K-kulttuurissakin on omat haasteensa. Siinä ruoan perässä liikkuminen on ensiarvoisen tärkeää, joten usein niitä, jotka eivät enää pysty liikkumaan, ei pystytä mitenkään kuljettamaan mukana. Näissä yhteiskunnissa tapahtuukin usein esimerkiksi vanhusten itsemurhia.
Nykyisenlaisessa länsimaisessa teollistuneessa maanviljelykseen perustuneessa yhteiskunnassa on kuitenkin vaikea hypätä esimerkiksi täyteen omavaraisuuteen, koska toiminnot ovat niin verkottuneita ja erikoistuneita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti